Rajanylitys Ulan Bataarista Pekingiin

Retken jälkeen mölläilin pari päivää UB:ssä tekemättä juuri mitään tähdellistä. Kävin italialaisen miekkosen kanssa kashmir-tehtaalla, josta ostin huivin ja pipon. Olisi aika jatkaa matkaa. Suurin osa jengistä lähti Pekingin suuntaan virallisella trans-mongolian junalla, joka on helpoin, mutta myös kallein vaihtoehto. Juna kulkee kolmesti viikossa ja menee suoraan Pekingiin. Kaipasin kuitenkin vähän äksöniä ja päätin valita budjetille huokeamman seikkailureitin. Otin iltapäivällä lähtevän paikallisjunan rajalle Zamyn-üüdiin. Hostellilta sain tiedon, että juna on rajalla kuuden aikaan aamulla. Juna-aseman infossa sanoivat että viideltä ja junassa petikaverini sanoi, että seittemältä. Ota nyt sit taas selvää…Mongolian platzkart oli hyvin samantyyppinen kuin Venäjällä ja itse matka oli ihan miellyttävä, vaikka en nukkunutkaan hyvin. Matkustajat olivat kaikki paikallisia.

image

Juna saapui rajalle 7.20. Ihmiset ryntäsivät ulos ja lähtivät vanana lipumaan parkkipaikalle, mikä oli täyttynyt busseista ja jeepeistä. Myös minun pitäisi järjestää itselleni kyyti rajan yli. Jeeppikuskit hyökkäsivät päälleni kuin hyeenat. Kaikki huusivat hintoja ja repivät minua hihoista ja rinkasta. Meni hermot ja painelin suoraan busseille ja löysinkin itselleni kyydin. Kaikkien piti kirjoittaa passinumerot ja antaa nimitiedot kuljettajalle, jonka jälkeen lähdimme ajamaan. Ajoimme parisataa metriä jonnekkin random talon takapihalle. Bussi pysähtyi. Ihmiset menivät ulos ja kuski alkoi tarjoilemaan maitoa. Mitäs hittoa. Jumitettiin siellä varmaan puoli tuntia jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Jälkeenpäin selvisi, että raja aukeaa vasta 8.30 ja siksi odottelimme kyseisessä paikassa.

Jonoteltiin rajalla jonkun aikaa, jonka jälkeen roudasimme itsemme ja kamppeemme Mongolian puolelle tarkastukseen. Kaikki sujui nopeasti ja ongelmitta. Lähtiessä piti maksaa 1000MNT eli noin 40senttiä. En tiedä miksi. Sitten takaisin bussiin ja ajelemaan Kiinan rajalle samoihin hommiin. Jonoteltiin vähän kauemmin, mutta muuten asiat hoitui sujuvasti. Kymmenen aikoihin saavuttiin Kiinan puolelle Erlianiin bussiasemalle. Menin kyselemään lipputiskiltä kuinka pääsisin jatkamaan Pekingiin ja sain muutaman tunnin päästä lähtevään sleeper-bussiin lipun.

Lähdin käppäilemään kaupungille. Aurinko paistoi ja oli kuuma! Ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Kiinalaiset moikkailivat ja tulivat tarjoamaan tupakkia. Keskustelut jäivät kuitenkin aika lyhyiksi, koska yhteistä kieltä ei löytynyt. Yritin löytää ruokakauppaa tai ravintolaa, mutta joka paikassa oli pelkkiä elektroniikka- tai vaateliikkeitä ja outoa tekstiä. Vihdoin löysin pienen kiskan, josta ostin hedelmiä. Menin takaisin juna-asemalle paistattelemaan päivää kunnes kuulin takanani tutun äänen. “Terve! Sääki täällä!.” Olin aiemmin UB:ssa tavannut pikaisesti pari suomalaista tyttöä, jonka kanssa vaihdettiin muutama sana ja nyt he olivat täällä. Olipa kummallista! Ei ulkomaalaisen ulkomaalaista missään ja sitten nämä suomalaiset pöllähtävät paikalle.

Lähdimme yhdessä etsimään sapuskaa ja löysimmekin jonkun ruokalan. Yritin opaskirjani kanssa selittää, että haluan kasviruokaa. He eivät ihan ymmärtäneet ja lopulta asiaa selvitteli yhteensä viitisen ihmistä. He päättivät ehdottaa minulle kanaa. Selvittelimme lisää ja lopulta sain nuudelsoppaa jonkun vihreän kasvishomman kanssa, joka oli ihan maukasta.

Bussi lähti 14.30 ja myös suomalaiset olivat sattumalta tulossa samaan bussiin. Bussi oli siisti ja mukava. Pysähdyimme kerran vessatauolla ja yöllä keskellä ei mitään, jossain kafeteeriassa. Pekingiin saavuimme kahden aikaan yöllä. Minulla ei ollut hotellivarausta, joten päätin jakaa taksin ja lähteä suomalaisten kanssa samaan paikkaan koisimaan. Kaikenkaikkiaan rajanylitys oli aika vaivaton, vaikka kulkuvälineitä piti vaihdella.

image

image

Paikallisjuna UB-Zamyn-üüd 9,60€

Rajanylitys bussilla 3,5€

Sleeper-bussi Erlian-Peking 30€

Viimeiset päivät central Mongolia

Aamulla olin edelleen huono olo. Juomaveteni oli loppunut yöllä ja olin aivan rutikuiva. Oli kylmä ja kauniisti sanottuna otti päähän. En pystynyt syömään aamupalaa. Ajatuskin ruuasta etoi. Lähdimme ajamaan seuraavaan paikkaan. Tietä ei ollut ja meno oli möykkyistä. Jokainen töyssy nosti oksennuksen kurkkuun ja tuntui että kuolen. Onneksi meitä oli pakussa vaan kaksi ja pystyin käymään makuulle penkeille. Taisin olla todella puhki, koska nukahdin. Heräsin siihen kun saavuimme majapaikkaamme. Olimme kierrelleet pitkän aikaa etsien majapaikkaa, koska useimmat leirit oli jo suljettu talveksi ja jurtat purettu. Meillä kävi hyvä tuuri, koska ainoa auki oleva paikka oli aika hulppea turisteille perustettu jurttaleiri. Normaalisti en olisi tykännyt paikasta, mutta kipeänä tämä saattoi olla paras paikka ikinä. Paikassa ei ollut perhettä. Jos olisin joutunut maistelemaan tutuiksi tulleita hapanmaitotuotteita, olisin varmasti voinut pahoin. Painelin suoraan jurttaan ja menin takaisin nukkumaan. Oppaamme teki minulle riisimehua, koska en pystynyt edelleekään syömään. Heräsin iltasella ja olo oli jo hieman parempi. Olin myös iloinen, koska pääsisin ensimmäistä kertaa reissulla suihkuun. Meillä oli myös ensimmäistä kertaa oikea vessa ja juokseva vesi. Mikä onni ja ilo! Paikassa oli myös kuumia lähteitä ja jurtta-hotellissamme ole kuumalähde-allas ulkona. Menimme lillumaan höyryävään veteen ja olimme onnemme kukkuloilla. Peseytyminen piristi oloa kummasti ja illalla sain jo vähän syötyä.

Seuraavana päivänä olo oli jo melkein normaali. Aamun lilluimme kuumavesialtaassa, jonka jälkeen lähdimme katsomaan kuumia lähteitä tarkemmin. Kävelimme metsässä ja tutkiskelimme mongolialaista luontoa. Mongoliassa kasvaa villinä paljon harmaita hyvälle tuoksuvia pusikoita. Mietin kovasti mitä ne olivat, koska tuoksu oli tuttu. Luulin sitä laventeliksi tai vastaavaksi, mutta oppaamme sanoi että kasvi on salvia.

image

image

image

image

10. päivänä ajoimme Karakorumin kaupunkiin, joka oli mongolian valtakunnan pääkaupunki 1200-luvulla. Tutkiskelimme raunioita, kävimme luostarissa ja mongolian ja Karakorumin historiaa käsittelevässä museossa. Paikka oli tosi mielenkiintoinen, joskin kuvat olivat aika häröjä.

image

imageimage

image

image

image

image

image

imageimage

image

image

Seuraavana päivänä ajelimme jo takaisin kohti Ulan Bataaria. Yövyimme vielä yhden yön paikallisen perheen luona. Patikoimme läheiseen vuoristoon katselemaan auringonlaskua. Kun pääsimme perheen luo oli ihmetys oli kova, koska paikalla oli paljon porukkaa. Olimme tottuneet jo olemaan omassa rauhassamme, ei turistin turistia lähimaillakaan. Paikalla oli saksalainen vuorikiipeilijätyttö joka oli asunut useamman päivän perheen luona. Lisäksi paikalla oli muita lyhyempiä retkiä tehneitä turisteja. Myös perhe oli iso. Söimme kaikki yhdessä jurtassa, jonka jälkeen isäntä alkoi siirtämään pöytiä sivuun ja asensi poppivehkeet soimaan. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet että tiedossa olisi aivan eeppiset bileet.

Ruan päätteeksi perheen isäntä avasi vodkapullon ja kaatoi jokaiselle paukun. Ulkomaalaiset pojat nyrpistelivät aluksi ja ojensivat kuppia vaan eteenpäin. Minä ja Laura kumottiin kupit tyytyväisenä kurkkuumme, olihan tämä viimeinen iltamme reissussa. Isäntä oli iloinen kun joimme kaiken ykkösellä. Joka kerta hän huusi jotain mölinää, näytti peukkua ja halusi kätellä. Pullo kiersi kunnes se oli tyhjä. Lapset hakivat meitä vuorotellen tanssimaan keskelle jurttaa. Kohta isäntä kaivoi toisen pullon saksalaisen kunniaksi. Hän piti puheen ja kiitti häntä avusta. Juoma kiersi taas. Tässä vaiheessa vodka alkoi jo tökkiä, mutta isäntä oli jo niin vakuuttunut juomataidoistamme, ettei antanut meidän ohittaa kuppia. Kaksi pulloa oli kumottu tuotapikaa. Huokaisin helpotuksesta kunnes…Ganzo ja Pujee tulivat minun ja Lauran luokse, kiittivät meitä reissusta ja korkkasivat uuden pullon. Tässä vaiheessa tunnelma oli jo aika hilpeä, jurtta oli täynnä tanssivia ihmisiä. Pullo jatkoi kiertoaan. Paikalle tuli lisää paikallisia.

Jonkun ajan päästä isäntä vei meidät kaikki ulos. Lampaat olivat tulleet viettämään yötä jurtan luo. Pojat laittoivat autojen poppivehkeet päälle ja aloimme kuuntelemaan mitäs muuta kuin legendaarista “ai-ai-ai”-kappaletta. Fiilis oli mitä kummallisin. Kaikki tanssivat ulkona kirkkaan tähtitaivaan alla. Mukana joraamassa oli lapset, lampaat ja jopa perheen ysikymppinen mummo perinteisessä asussaan. Kuuntelimme aiaiai-biisiä varmaan 20 kertaa putkeen, joka kerta yhtä fiiliksissä. Ilta venyi pitkälle ja aamulla oli sellainen epätodellinen “Mitä hittoa eilen tapahtui”-olo. Täydellinen päätös hyvälle reissulle. Seuraavana päivänä ajelimme lounaan kautta takaisin Ulan Bataariin. Olo oli väsynyt, rähjääntynyt mutta onnellinen.

 

Gobi/Central Mongolia day6/ day7

Aamulla oli krapulainen olo. Ajatus pitkästä automatkasta möykkyteillä ei juuri houkutellut, mutta taas oli mentävä. Lounastimme yhdessä, jonka jälkeen muut lähtivät takaisin UB:riin ja me jatkettiin Lauran kanssa kaksin matkaa keski-Mongoliaan. Oli vähän haikeaa, koska meillä oli niin hyvä porukka ja oli ollut tosi hauskaa.

imageOli ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä, mutta tie oli jälleen järkyttävän möykkyinen. Ajoimme kansallispuistoon, jossa majailisimme seuraavat päivät. Keski-mongoliassa parasta oli keltaisena auringossa loistavat havupuut.

image

image

image

image

image

image

image

Majoituimme mukavan perheen luo. Ensimmäistä kertaa sain jotain pahaa maisteltavaa. Voita, jossa oli jauhoja ja sokeria. Ihmeellistä. Saimme myös tuttua ja turvallista maitoteetä. Seuraavana päivänä lähdimme ratsastamaan. Jännitti, koska en ollut ennen ratsastanut hevosella. Onneksi mongolialaiset hevoset ovat kuitenkin pienikokoisia. Hevoset olivat puoliksi villejä. Talvikauden ne saivat kirmailla itsekseen vuorilla ja kesäksi hevosmiehet hakivat ne takaisin.

image

image

image

image image

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja maisemat olivat hienot. Tällä alueella oli paljon jakkeja, mutta jostain syystä emme nähneet yhtään. Vain isot sontakasat kertoivat, että ainakin ne ovat olleet täällä. Pysähdyimme ja söimme lounasta jurtassa erään perheen luona. Paikallisilla oli kaikilla pieni veitsi ja iso eläimen osa josta he kalvoivat lihaa irti. Tällä alueella kasvaa paljon puita, joista saa pinjansiemeniä. Siemenissä on kova kuori ja siemen on pieni, joten sen saaminen ehjänä kuoresta on suhteellisen työlästä. Perhe naureskeli meille kun yritettiin syödä siemeniä. Perheen pää oli 88-vuotias hampaaton supermummeli, joka kertoi edelleen tekevän kaikki talon hommat ja eläintenhoidon itsekseen.

Jatkoimme matkaa ja kokeilimme hevosten kanssa myös vähän kovempaa vauhtia. En kauheasti nauttinut tästä, koska hytkyin ja pompin holtittomasti hevosen selässä, enkä pystynyt keskittymään muuhun kun siihen etten tipu. Saavuimme illaksi uuden perheen luo. Perhe oli nuoripari, jolla oli supersöpö pikkutyttö. Saimme maitoteetä ja kuivattua jugurttia, joka maistui vuohenjuustolta, jossa oli sokeria. Jokaisessa jurtassa jossa asuimme oli jonkunlaisia elintarvikkeita säilytyksessä. Totuin aika nopeasti happamaan hajuun ja siihen että epämääräisiä lihankimpaleita roikkui siellä sun täällä. Perheellä oli myös jakkeja, mutta ne olivat kuulemma vuorilla.

image

image

image

imageimageOli tulossa todella kylmä yö, eikä heillä ollut kunnon peitteitä. Oli pilkkopimeää kun minun piti lähteä vessaan. Vessaa ei ollut, joten tarpeet tehtiin luontoon. Kävelin otsalampun kanssa poispäin jurtista ja jäin pimeyteen. Yritin säästää akkua, joten laitoin valon pois ja jäin kyykkäilemään. Hetken päästä tunsin kostean huohotuksen takanani. Jokin haukkasi tukkaani. Käännyin ja näin jättimäisen hahmon. Meinasin saada sydänkohtauksen ja pinkaisin housut kintuissa takaisin jurttaan. Menimme hytisemään makuupusseihin kun talon emäntä tuli jurttaan. Hän toi perinteisiä mongolialaisia talvitakkeja joita hän levitteli päällemme ja kapaloi meidät niihin kuin pienet vauvat. Lopuksi hän vielä heitti painavan maton päälleni. En pystynyt liikkumaan mihinkään suuntaan ja toivoin todella ettei yöllä tarvitsisi nousta. Aikaa kului ja olin jo nukahtamassa kun isäntä paukkasi sisään. Hän toi jakin maidosta tehtyä vodkaa ja kertoi että se lämmittää. Emme päässeet enää kapaloistamme ulos, joten hän kiersi kaatamassa kupposesta vodkaa suoraan suuhumme. Hyvää yötä.

Aamulla yöllinen nuuhkuttelija selvisi. Jakit olivat palanneet vuorilta. Heräsin aikaisin ja olin todella jäässä. Aurinko alkoi nousta vuorien takaa ja päätin lähteä kävelylle.

image image image

Aamupalan jälkeen lähdimme taas ratsaille. Pysähdyimme parin perheen luona maistelemassa paikallisia herkkuja ja saimme seurata jakinmaidosta valmistettavan vodkan valmistusprosessia. Laura piti juomasta, mutta mielestäni se oli kuvottavaa. Maku oli kuin todella hapan vuohenjuusto tai vastaava olisi liotettu vodkaan.

image

Matka kesti koko päivän läpi jokien ja metsien. Lopulta päädyimme vesiputoukselle, joka oli viimeinen kohteemme.

image

Palasimme alkuperäisen perheemme luo. Saimme ruokaa, mutta jostain syystä en millään meinannut saada sitä syötyä. En kuitenkaan kehdannut jättää syömättä, joten söin puoli lautasta pakolla. Alkoi tulla todella huono olo. Menin makuulle, mutta paha olo vaan yltyi. Hetken päästä aloin yrjöömään tosi rajusti. Seuraava yö oli tuskainen. Oli kauhean kylmä ja tuuli kovaa. Vatsassa väänteli ikävästi. Vessa oli puinen oveton koppero kaukana jurtista. Ravasin siellä varmaan kymmenen kertaa. Tottakai kesken yötä otsalamppuni patteri loppui. Puhelimessa oli 1% akkua jäljellä. Ajattelin että jos se loppuu kun olen vessassa en löydä mitenkään takaisin jurttaan. En nukkunut juuri lainkaan.

Gobi day4/ day5

Aamulla reissu jatkui. Matkat olivat aika pitkiä ja varsinkin tänään ajomatka oli pitkä. Teitä ei ollut tai ne oli erittäin muhkuraisia sorateitä ja kivikkoa, joten meno oli suurimman osan ajasta aikamoista vuoristorataa. Kuskillamme oli soittimessa kolme kappaletta, josta varsinkin yhtä kuuntelimme repeatillä välillä kymmeniä kertoja putkeen. Aluksi vitsailimme, että näillä ei oo varmaan muita biisejä ja kuunnellaan tätä 12 päivää putkeen…Näinhän se sitten olikin. Tässä siis surullisen kuuluisa “Kazak song” toiselta nimeltään “Ai ai ai-song”.

Ajelimme taas etelään. Maisemat vaihtelivat välillä loputtomasta arosta vuoriin ja hiekkadyyneihin. Tämän päivän perheellä oli vuohia, lampaita ja kameleita.

image image image

image

Pääsimme ratsastamaan kameleilla. Ne ovat kyllä ihania otuksia! Niin lempeitä ja hassuja.

image

image

image

image

image

image

image

Kiipesimme myös hiekkadyyneille.

image

image image

image

Illalla oli taas aika pukea kerrokset päälle ja ahtautua värisemään makuupussiin. Aamulla matka jatkui paikkaan nimeltä “Flaming clifs”. Nimen se on saanut siitä, että kallio on punaista ja auringossa värit hehkuu hienosti. Sieltä on löydetty dinosaurusten munia ja muuta jäämistöä ja on siksi suosittu turistikohde. Kävimme myös katsomassa yhtä temppeliä, jonka jälkeen pääsimme yöpaikkaamme. Emme olleet tähän asti peseytyneet ollenkaan. Samat vaatteet (eli kaikki vaatteet) olivat olleet päällä yötä päivää. Päivisin riisuttiin pari kerrosta pois ja yöksi taas pakattiin päälle kaikki mahdollinen. Majapaikassamme oli joki. Tänä päivänä oli viiltävä tuuli ja joen vesi oli jäätävää, mutta halu peseytyä voitti. Olipa ihanaa saada hetkeksi kerrokset pois. Oli viimeinen iltamme isona porukkana, joten päätimme juhlistaa sitä juomalla vodkaa ja jakamalla reissutarinoita pitkälle yöhön.

image

 

Gobi day2/ day3

Aamulla lähdimme ajelemaan. Pysähdyimme pienessä kylässä lounaalla ja seuraamme liittyi kaksi chileläistä miestä ja singaporelainen tyttö. Jatkoimme matkaa kahdella pakulla White Stupa kivimuodostelmalle.

image image image image

Täältä ajelimme perheen luo, jossa olimme yötä. Menimme tapaamaan perhettä. Heillä oli vuohia ja meille tarjottiin kotitekoista vuohenmaitoa, -juustoa, -jugurttia ja keksejä. Olimme edellisestä jäätävästä illasta viisastuneina hakeneet marketista pullon vodkaa. Tänään meillä ei ollut lämmitystä ja oli todella kylmä. Joimme vodkaa ja ihastelimme upeaa Mongolian tähtitaivasta. Yöksi puin taas kaikki vaatteeni takkia ja hanskoja myöten ja koitin nukkua kylmästä huolimatta.

image

Talveksi jurttiin laitetaan lisäfyllinkiä ulkopuolelle, mutta koska kausi oli vasta vaihtumassa, oli uiseimmat jurtat vielä kesäkunnossa. Tämä tarkoitti sitä että jurtan yläosa saattoi olla osaksi auki kuten myös alaosa. Välillä autiomaassa tuuli oli kova ja myös sisälle kävi tuuli. Hella piti lämpöä yllä parisen tuntia, mutta sen jälkeen tuli kylmä. Paikoista riippuen lämmitys toimi paskalla, puulla tai hiilellä. Hiililämmitys kesti pitempään.

Kolmantena aamuna lähdimme ajelemaan luonnonpuistoon, jonka nimi on Yol valley.

image image image image

Kävimme museossa, jossa oli erittäin asiallisesti täytettyjä eläimiä, jotka elävät luonnonpuistossa.

image image

Perheen luona saimme maisteltavaksi hevosenmaitoa ja suolaista maitoteetä. Seurasimme grillausta Mongolialaiseen tapaan ja söimme hyvin. Illalla olimme jo jurtassamme nukkumaaanmenipuuhissa, kun ovi aukesi ja sisään astui tuntematon mongolialainen mies perinteisessä asussaan. Ympäripäissään tottakai. Hän höpisi jotain ja lähti menemään. Meni puolisentuntia kun ovi kävi taas. Sisään astui uusi mongolialainen mies joka oli kovin ihmeissään miksi olimme jurtassa. Kännipäissään varmaan luuli jurttaa omakseen. Kovasti höpistyään lähti hänkin lopulta matkoihinsa. Pääsimme nukkumaan.

image

image image

Gobi day1

Keskiviikkoaamuna lähdimme Lauran kanssa hostellin kautta järkätylle 12 päivän retkelle. Ensiksi oli vuorossa kuusi päivää Gobin erämaassa. Herättyämme hieraisimme silmiämme. Maa oli valkoinen. Ensilumi oli satanut.

Kanssamme reissuun lähti austarialainen Russel, ranskalainen Pierre ja paragualainen Fred. Oppaanamme toimi Pujee ja kuljettajamme oli Ganzo. Pakkasimme päiväreppumme minivaniin ja lähdimme ajelemaan. Oli järkyttävän kylmä. Pysähdyimme tankkaamassa ja ostamaan eväitä, jonka jälkeen ajelimme pari tuntia lounaspaikkaamme, jossa pakkasimme päällemme kaikki mukana olevat vaatteemme. Lounaspaikassa oli yksi kasvisvaihtoehto, joten valinta oli helppo. Sain kylmää riisiä ja kylmää majoneesissa uitettua salaattia. Ärsytti, koska olisin halunnut jotain lämmintä. Saimme kuitenkin suolaista kuumaa maitoteetä, joka lämmitti mukavasti. Myös Russel oli kasvissyöjä ja oli mukavaa että meitä oli reissussa kaksi.

Jatkoimme ajelua ja kaikki nukahtelivat vuorotellen autossa. Maisemat alkoivat kuitenkin kirkastua etelään päin matkatessa, aurinko alkoi paistaa ja lumi alkoi väistyä. Pysähdyimme muutamilla maisemapaikoilla katselemassa kunnes lopulta saavuimme ensimmäiseen majoitukseemme. Kaikki majoituksemme reissulla oli jurttamajoituksia, joissa asuimme paikallisten perheiden vieraana.

image

image

image

Paikalle päästyämme menimme ensimmäiseksi tapaamaan perhettä. Meille tarjottiin käynyttä hevosenmaitoa. Perheissä oli tapana ottaa aina vastaan se mitä tarjotaan. Jos et halunnut syödä tai juoda tuli kuppi ottaa vastaan, maistaa ja antaa eteenpäin. Kaikki irvistelivät maidon kohdalle osuessa ja kuppi kiersi, koska kukaan ei sitä halunnut juoda. Kun kuppi tuli kohdalleni maistoin sitä ja hetkinen…Piimää! Juoma maistui piimälle, mutta koostumus on ohuempi ja maku ehkä vielä pikkaisen happamampi. Herkullista! Kaikki katsoivat minua kuin hullua, kun join kupposen loppuun.

Perheellä oli paljon lampaita ja vuohia, jotka hengailivat ympäristössä. Olimme aika järkyttyneitä, kun tajusimme ettei jurtassa ole lämmitystä. Onneksi meille kuitenkin väsättiin perinteinen pieni hella jurtan keskelle ja olimme tyytyväisiä. Lämmityksenä käytettiin paskaa. Yö saapui ja meinaan että oli kylmä! Meillä oli kesämakuupussit, kaksi peitettä ja kaikki vaatteet päällämme. Näiden avulla nukuimme kuitenkin tuleviin öihin verrattaen todella mukavasti. Vessakopperot olivat joka paikassa aika kaukana jurtista ja pimeyteen oli inhottava lähteä keskellä yötä. Jouduin kuitenkin lähtemään heti ensimmäisenä yönä öiselle vessavisiitille. Oli jäätävän kylmä ja kun astuin jurtasta ulos. Laitoin otsalamppuni päälle ja minua tuijotti minua ainakin sata kiiluvaa silmää. Vuohet ja lampaat olivat jurtan ja vessan välissä. Ei auttanut kun lähteä painelemaan kiiluvien mölliköiden läpi.

image image

image

image

Mongolian tähtitaivas on muuten hienoin mitä olen koskaan elämässäni nähnyt.

Venäjältä Mongoliaan

Aamuiseen bussiin Ulan Udesta Ulan Bataariin oli lisäkseni lähdössä saksalainen Laura ja ranskalainen Alice. Olimme ainoat turistit bussissa, mutta olimme sattumalta saaneet Lauran kanssa viereiset paikat, vaikka bussi oli tupaten täynnä. Ajelimme usean tunnin kunnes bussi pysähtyi ja venäläinen rajavartioston ukkeli tuli ja tsekkasi passit. Tässä vaiheessa muistui mieleeni, että ainiiiin…mähän en koskaan sitten tehnyt sitä rekisteröintiä. Venäjällä yli seitsemän päivää oleskelevan ulkomaalaisen on rekisteröitävä ja vastuu tästä on matkaajalla itsellään. Hostellit suorittavat rekisteröinnin lisämaksusta, joka liikkui kympin hujakoilla. Rekisteröinnin voi tehdä myös postissa, mutta en vaan viitsinyt ja jaksanut kiinnostua asiasta kun sohvasurffailin. Toiset pelottelivat suurilla sakoilla ja stressasivat asiasta, mutta olin huoleton. Vasta tässä vaiheessa alkoi tulla epävarma fiilis josko sittenkin rajalla joudun ongelmiin asian takia. Toisaalta en voinut enää tässä vaiheessa asialle mitään, joten fuckit.

Seuraavaksi pysähdyimme rajalle. Kaikki ulos bussista kamppeineen ja sisälle asemarakennukseen. Matkatavarat läpivalaistiin ja passintarkastusjonoon jännittämään. Annoin passini virkailijalle joka avasi sen ja iski leiman. Njet problem, ketään ei kiinnostanut rekisteröimättömyyteni. Seuraavaksi köröttelimme Mongolian puolelle samoihin hommiin. Tämä vuosi oli viisumivapaa suomalaisille, joten ei muuta kun leima ja tervetuloa. Kamat bussiin ja matka jatkui. Hetken päästä pysähdyttiin ja bussiin tuli mongolian rajaukkeli, joka tarkasti passit. Matka jatkui ja hetken kuluttua bussi pysähtyi uudelleen ja sisälle tuli jälleen rajaukkeli, joka tarkasti passit. Kaikenkaikkiaan rajanylitys sujui tosi näppärästi ja nopeasti. Matka kohti Ulan Bataaria jatkui. Kaikenkaikkiaan bussireissu kesti 11-12 tuntia.

Saavuimme kaupunkiin illansuussa ja olimme aika puhki istumisesta. Ajattelimme ensin ottaa taxin hostellille, mutta taksi-ukkelit olivat niin rasittavia ylihinnotteluineen, että päätimme etsiä bussia. Kyselimme neuvoa ja löysimme naisen, joka lähti näyttämään meille tietä. Bussipysäkillä hän delegoi meidän auttamisen eräälle pojalle ja lähti itse eri suuntaan. He eivät voineet kertoa meille bussin numeroa, koska ne kuulemma vaihtelevat numeroita välillä. Poika hyppäsi bussiin ja viittoi meidät mukaansa. Ruuhka oli kamala ja bussi oli tupaten täynnä. Jossain vaiheessa kuulin takanani paniikinomaisen hengityksen ja käännyin katsomaan. Alice oli hädissään ja sanoi, että hänen pieni käsilaukkunsa on kadonnut. Siellä oli rahat, passi ja kortit. Hän yritti etsiä sitä ja kaikki voivottelivat että mission impossible. Yritin rauhotella Alicea, että lähden hänen kanssaan heti aamulla poliisiasemalle ja selvitämme kyllä asiat. Paikalliset myös yrittivät auttaa parhaansa mukaan. Ihmiset kurkkivat penkkiensä alle ja kyselivät kuljettajalta laukkua. Menimme hyvän matkaa eteenpäin kunnes joku bussissa osoitti ulos ja kaikki alkoivat höpöttää kovasti. Joku juoksi bussin perässä! Bussi pysähtyi ja joku ojensi Alicen laukun kuljettajalle. Koko bussi taputti ja hurrasi ja olimme aivan ymmällämme miten laukku päätyi kaikkine sisältöineen takaisin bussiin! Hän oli todella onnekas!

Saavuimme hostelliin, haimme syötävää ja menimme kaljalle. Uni maistui hyvin. Seuraavana päivänä hengailimme, söimme hyvin ja buukkasimme 12 päivän retken Gobille ja keskiseen Mongoliaan.