Guangzhou, Nanning ja rajanylitys Vietnamiin

Suuntasin Lauran kanssa samaan hostelliin. Sää oli kuuma ja kostea ja metromatkat ja jonottelut olivat tuskaisia rinkka selässä. Jälleennäkeminen hostellilla oli iloinen. Istuskelimme illan sekalaisessa sakissa hostellilla. Lauralla oli parisuhdekriisi päällä kotona olevan poikaystävän kanssa ja meillä oli molemmilla vähän ankea olo Kiinasta. Yleisesti ottaen en ole kauheasti nauttinut ruoasta. Ehkä sen takia, että sen saaminen on välillä niin suuren työn takana ja loppujenlopuksi kaiken työn jälkeen tarjolle ilmestyy se sama tuttu nuudelikeitto parilla kaalinpalasella. Lauralla oli ongelmia vatsan kanssa. Myös sää on ollut vaihteleva ja saastesumu on jotenkin masentavaa. Kaikki maksaa: puistot, temppelit, nähtävyydet. Positiivistä ovat kuitenkin olleet ihmiset. Tapaamani kiinalaiset ovat olleet mukavia ja auttavaisia. Sohvasurffailut ovat olleet ehdottomasti Kiinan parasta antia.

image

Wifi oli surkea ja hidas, joten aikani Guangzhoussa meni aikalailla asioiden suunnitteluun. En tiennyt minne mennä seuraavaksi. Halusin hakea Intian viisumia, mutta en halunnut odottaa Guangzhoussa viikkoa. Laura oli lähdössä Vietnamiin. Sinne pääsee kahdeksi viikoksi ilman viisumia. Aikani pallottelin vaihtoehtoja ja sain selvitettyä, että saisin Nanningista kahdessa päivässä kuukauden viisumin Vietnamiin ja Hanoista voisin hakea viisumia Intiaan. Olin valmis lähtemään Kiinasta. Olen ollut Vietnamissa aiemminkin, joten tiesin, että viihtyisin siellä. Minun ei kuitenkaan ollut järkeä mennä vain kahdeksi viikoksi, koska viikko menisi jo viisumin hakemiseen Hanoissa. Jos lähettäisin Vietnamin viisumihakemuksen lähetystöön heti, voisin hakea sen kun saapuisin Nanningiin. Helpommin kuitenkin sanottu kun tehty. Minun piti löytää oikea viisumihakemus netistä. En löytänyt. Minulla ei ollut aikaa pyytää sitä sähköpostitse lähetystöstä. Laura oli kuitenkin ollut aiemmin yhteydessä sinne ja hänellä oli lomake liitteenä sähköpostissaan. Puhelin ei kuitenkaan, ilmeisesti huonon nettiyhteyden takia, halunnut avata tai lähettää tiedostoa. Hostellin tietokoneella Lauran sähköposti ei toiminut, koska Kiinassa ei toimi gmail. Tunteja kului, ennen kun sain kauhean säädön jälkeen lomakkeen spostiini. Lähetin sen hostellille ja he printtasivat sen minulle. Täytin lomakkeet ja pyysin hostellia skannaamaan passini ja lomakkeet koneelle, josta sain vihdoin ne lähetettyä Vietnamin lähetystöön.

image

Seuraavan päivän kiertelimme Lauran kanssa kaupungilla. Kävimme orkidea-puistossa ja joenrannassa.

image image image image image image

Lähdimme Lauran kanssa samaa matkaa yöjunalla Nanningiin. Laura otti itselleen halvimman istumapaikan, mutta olin valmis maksamaan vähän enemmän hard sleepperistä. Tapasimme aamulla Nanningin asemalla. Lähdimme bussiasemalle. Laura lähti samantien bussilla Hanoihin ja ostin itselleni lipun seuraavalle päivälle. Lähdin paikallisbussilla etsimään hostelliani. Heitin rinkkani sinne ja lähdin toisella bussilla etsimään Vietnamin lähetystöä. Hain viisumini, ruokaa ja loppupäivän nuokuin hostellilla. Huone haisi homeelta.

image

Aamulla otin bussin asemalle. Lähdimme köröttelemään rajalle, jossa vastassa oli taas tutut proseduurit. Meidät kyydittiin autoilla rajan yli ja lopulta Vietnamin puolelle bussiasemalle, jossa Hanoin bussia piti odotella tunti. Matka jatkui ja perillä olimme vasta illalla.

Hangzhou

Minulle tarjottiin majapaikkaa kahvilasta. Paikan omistaja oli Thaikuissa ja lähetti minulle viestillä ohjeet. Saavuin kahvilaan, jossa työntekijät ottivat minut vastaan ja tajosivat kahvia. Kahvila oli iso ja erittäin viihtyisä. Paikalla oli myös toinen sohvasurffailija – kiinalainen poika. Sain valita yöpaikakseni yhden monista kahvilan sohvista ja minulle tarjottiin viltti peitoksi. Minun tuli elää kahvilan aukiolojen mukaan, joten ennen aamukymmentä petikamppeet piti kerätä päiväksi sivuun ja yöllä nukkumaan pääsi yhdeltä kun viimeiset asiakkaat ja työntekijät poistuivat. Yön kanssamme viettivät kahvilan kaksi rescue-kissaa. Kahvilassa ei ollut suihkumahdollisuutta, mutta vessassa pystyi vähän huljuttelemaan. Työntekijät olivat mukavia. Yksi tytöistä jopa vei vaatteeni pestäväksi hänen kotiinsa.

image

Ensimmäisenä päivänä satoi. Olin sopinut treffit couchsurfingin kautta erään ukkelin kanssa. Hän oli buddhalainen ja kertoi äitinsä kokkaavan kaupungin parhaat kasvissapuskat. Suuntasin metrolla hänen perheensä luokse, jonka jälkeen lähdimme torille. Sain päättää mitä haluaisin syödä, joten valitsin kaikki oudoimmat kasvikset, sienet ja muut tarvikkeet. Kämpillä tapasin perheen äidin ja isän, jotka toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Äiti pyysi minut avuksi keittiöön ja hän näytti minulle mitä tehdä millekkin. Hän kertoi mitä oudot asiat olivat ja mitä niistä voisi tehdä, poika tulkkasi. Teimme paljon eri ruokia, jonka jälkeen söimme yhdessä. Ruoka oli todella herkullista! Hengailin perheen kanssa, jonka jälkeen lähdin pojan kanssa kävelemään järvelle. Ilma oli kurja, mutta päivä oli mukava. Seuraavana päivänä suuntasin taas West-lakelle, joka on yksi Hangzhoun suosimmista paikoista. Vuokrasin pyörän ja kiersin järven välillä pysähdellen. Ilma oli parempi kuin edellisenä päivänä.

image

image

image

image image image

Olin suunnitellut menoa moniin hienoihin paikkoihin Kiinassa, mutta säätiedotukset näyttivät todella synkiltä. Sadetta, pilviä, sumua ja päälle saastesumua. Olin viestitellyt saksalaisen Lauran kanssa ja päätimme kummatkin suunnata omilta tahoiltamme Guanzhouhun ja treffata siellä. Buukkasin yöjunan seuraavaksi illaksi. Aamulla minulla oli kuitenkin taas couchsurfing-treffit. Paikallinen miekkonen oli tarjoutunut näyttämään minulle paikkoja. Hänellä oli auto ja hän haki minut aamulla kahvilalta. Lähdimme ajelemaan kaupungin laitamille. Ensin menimme bambumetsään kävelylle. Paikka kaunis ja rauhallinen. Oli ihana päästä pois kaupungin sykkeestä.

image

Sen jälkeen ajelimme eräälle temppelille. Temppeli oli kaunis ja syrjässä, joten saimme olla paikassa melkein kahdestaan. Söimme lounasta temppelissä munkkien kanssa. Ruoka oli herkullista.

image

image

image

Minulla oli jonkun verran aikaa ennen iltapäiväruuhkaa, joten menimme vielä käväsemään yhdellä suositulla temppelillä. Emme menneet sisään, mutta kävelimme temppelin ympäristössä, joka oli hieno.

image image

Temppelin jälkeen minulla oli jo vähän kiire ja olimme iltapäiväruuhkaasa. Kävin nopsasti hakemassa kahvilasta kamppeeni, ostin hedelmiä ja jugurttia matkaevääksi ja suuntasin juna-asemalle metrolla.

Shanghai Ja Xitang

Saavuin harmaaseen Shanghaihin ja ensimmäistä kertaa reissulla oli evvk-olo. Kävelin kaupungilla, mutta en juurikaan vieraillut turistipaikoissa, koska moni paikoista tuntui olevan aika kalliita.

image

Hengailin hostellilla, joka oli täynnä kiinalaisia turisteja. Pelattiin korttipelejä. Kieli oli suurimmaksi osaksi kiinaa, mutta jotenkin saimme kommunikoitua. Yhtenä iltana pelasimme myös juomapeliä, joka on aika samanlainen kun mitä olen aiemminkin pelannut. Ilta venyi pitkäksi ja loppuillan pelasimme pimeässä iphonen valossa, koska hostellin työntekijä halusi että menemme jo nukkumaan ja laittoi koko mestan pimeäksi.

image

Ruokailu oli aika hankalaa. Sain tehdä työtä lippulappusieni kanssa ja monesti sain mennä useampaan kuppilaan saadakseni kasvisruokaa. Onneksi löysin pienen nuudelipaikan, jossa oli mukava tarjoilijatyttö. Vierailin siellä melkein joka päivä ja kävimme pitkiä keskusteluita kääntäjä-aplikaation avulla. Yhtenä iltana näin couchsurfingin kautta tyypin, jonka kanssa hengailimme ja kävimme syömässä. Ruoka oli todella hyvää ja oli kiva välillä saada jotain muuta kuin nuudelisoppaa.

image

Yritin miettiä minne suunnata seuraavaksi. Luin että Shanghain lähellä on monta pientä viehättävää vesikylää, joista kuitenkin osa on aika turistisia. Minulle suositeltiin yhtä paikkaa yli muiden ja päätin ottaa sinne bussin.

Seikkailin metrolla bussiasemalle ja ajelimme Xitangiin parisen tuntia. Minulla oli muutaman hostellin osoite ylhäällä, mutta tähän asti loistavasti toiminut maps.me sovellus ei paikkoja ja osotteita löytänyt. Kävelin rinkkani kanssa ees sun taas varmaan tunnin ja kyselin ihmisiltä, mutta apua ei herunut. Alkoi tulla pimeä ja luovutin. Palasin bussiasemalle, jossa riksapojat naureskelivat, koska olin edelleen täällä. Aloin vänkäämään hinnoista. Tiesin että hostellit ovat lähellä, mutta en vaan löydä niitä! En halunnut maksaa paljoa. Ensin he pyysivät 40 000yuania. No way. Neuvoteltiin kyydistä ainakin 20minuuttia, jonka jälkeen olin jo niin väsynyt että sanoin että ookoo maksan 20 000. Vänkäys jatkui joten lähdin menemään. Yksi poika kuitenkin seurasi ja sanoi että vie minut sillä rahalla (joka oli enivei ylihinnoiteltu). Hostelli oli supervaikea löytää ja oli jo pimeä. Riksapoika parkkeerasi riksan ja etsi kanssani paikkaa pitkän aikaa. Kävelimme pimeillä kapeilla kujilla ja mietin jo että ei helevetti… Noh loppujenlopuksi löysimme hostellin, enkä Koskaan olisi löytänyt sitä ilman riksapoikaa. Maksoin lopulta ihan mielelläni vähän extraa. Jäin buukkaamaan huonetta. Verkkosivuilla oli listattuna dorm-huone, mutta kävi ilmi ettei sellaista ollutkaan. Otin halvimman huoneen, joka ei ollut halpa. Oli kuitenkin luksusta olla ensimmäistä kertaa omassa huoneessa! Lisäksi huoneessa oli telkkari ja näin uutiset englanniksi.

Seuraavana päivänä suuntasiin Xitangin muinaiseen kaupunkiin. Paikka oli ehkä joskus ollut ihan kiva, mutta aika nopeasti huomasin pettymyksekseni, että koko kaupunki oli täynnä putiikkeja, vilkkuvia valoja ja paljon kiinalaisia turisteja. Kaupungin sisällä oli muutamia pieniä museoita, jotka olivat ihan kivoja. Seuraavana päivänä otin bussin Hangzhouhun.

image

Qingdao

Olin saanut uudelta emännältäni Biniltä ohjeet hänen asunnolleen. Annoin hänelle ajan jolloin junani saapuisi. Päivä oli harmaa ja sateinen. Minulla oli näyttökaappaus kiinalaisesta kartasta, jonka avulla suunnistin hitaasti mutta varmasti bussipysäkille. Bussissa kuulutukset olivat myös englanniksi, mutta mökä oli niin kova etten kuullut mitään. Näytin pysäkkini kiinalaista nimeä eräälle miehelle ja sanoin että tieksää tän ja yritin näyttää käsimerkeillä että voitko sanoa kun pitää mennä ulos. Hän tuntui ymmärtävän ja nyökkäsi. Istuin alas. Ajelimme noin 20 minuuttia kun ovet avautuivat ja mies loikkasi ulos. Öööö…Okei. Yritin taas kuunnella kuulutuksia ja aloin meittiä että olenkohan mennyt jo ohi. Näytin viestiä uudestaan eräälle tytölle, joka katsoi puhelimensa netistä että seuraava pysäkki olisi minun. Jes ja kiitoos! Minulla oli mennyt matkaan melkein tunti. Bin sanoi hakevansa minut Carrefourin (vähän kun prisma) edestä kun hän pääsee hammaslääkäristä, mutta emme olleet sopineet mitään tarkkaa aikaa. Suunnistin kaupalle ja jäin miettimään jatkoa. Päätin läpällä tsekata josko jostain irtoisi ilmaista wifiä. Kävi tuuri. Lähetin viestiä Binille ja hän vastasi että oli taksissa ja tulisi luokseni kunhan ruuhkasta pääsisi. Hetken päästä tapasimme ja lähdimme kävelemään hänen asunnolleen. Yllätyin koska hän asui yksin isossa asunnossa aivan keskustassa. Hän opetti arkkitehtuuria yliopistolla, mutta mietin että ei niillä tuloissa kyllä tällaisia maksella. Vietimme illan tutustuessa.

Päätin seuraavana aamuna lähteä patikoimaan Lao Shaniin, joka on taolainen pyhä paikka. Aamulla hyppäsimme Binin uudenkarheaan maasturiin ja hän jätti minut lähelle bussipysäkkiä. Etsin hetken oikeaa pysäkkiä, mutta paikallisbussi tuli aika nopeasti. Ajelimme kaupungin halki tunnin verran kunnes bussi pysähtyi jonnekkin. Lähdin seuraamaan muita ihmisiä isoon rakennukseen. Muutamien kyselyiden jälkeen löysin ihmisen, joka neuvoi englanniksi minua ja sain ostettua sisäänpääsylipun haluamalleni reitille. Minut ohjattiin bussiin, jonka keski-ikä oli noin 80-v. Olin valinnut aika vaativan reitin ja mietin että ei salee oo muuten oikee bussi. Lähdimme pian kuitenkin ajelemaan ylös vuorille. 10min kuluttua pysähdyimme cable cartille. Ostin lipun ja lähdin huristelemaan ylös. Kaapelikyyti vei minut puoliväliin vuorta, jonka jälkeen alkoi kävelyosuus. Mummot ja papat lähtivät kauheaa vauhtia kipittämään portaita ylös ja kohta kuulin enää kävelykeppien kaukaisen kolinan. Reitti kesti neljästä viiteen tuntiin ja pääosin se koostui rappusista. Puolet reitistä kuljin yksin, mutta keskivälissä satuin juttelemaan erään kiinalaisen pojan kanssa. Hän oli kahden ystävänsä kanssa reissussa, mutta muut eivät juuri puhuneet englantia. Loppureitin kuljimme yhdessä ja rupattelimme niitä näitä. Tämä olikin hyvä koska rupattelu vei huomion viimeisen tunnin jo hieman tuskaisesta kipuamisesta. Pääsimme reitin loppuun ja lähdimme kaapelikyydillä takaisin alas. Tuuli oli kuitenkin yltynyt ja vähän hirvitti matkalla, koska kärry heilui ja natisi tuulessa.

image

image

imageimage

image

image

Tulomatkalla satuin samaan bussiin kun eräs toinen matkalla tapaamani poika. Hän puhui loistavaa englantia ja rupattelimme koko bussimatkan. Olin aamulla niin pihalla, että unohdin katsoa pysäkkini nimen josta alunperin lähdin. Ajattelin jäädä jossain keskikaupungilla ja yrittää suunnistaa Carrefouriin ja siitä sitten eteenpäin. Tapaamallani pojalla oli kuitenkin puhelimessa netti ja hän ystävällisesti taas selvitti minulle asiat. Jäin oikealla pysäkillä ja menin Carrefouriin syömään ja hyödyntämään wifiä. Bin oli kasvohoidossa, eikä minulla ollut omaa avainta, joten lähdin vielä merenrannalle käppäilemään ja katselemaan auringonlaskua.

image

Illalla kokkailimme ja Bin osti netistä minulle lipun seuraavan päivän junaan Shanghaihin. Ennen lähtöä söimme herkullisen lounaan yhdessä. Oli sellainen fiilis, että voisi välillä mennä hostelliin, joten varasin myös sellaisen muutamaksi päiväksi. Junamatkustus Kiinassa on kallista.

image

image

image

Peking part2

Suuntasin metrolla kauas kaupungin keskustasta ja turistikohteista. Metrolinjan viimeisellä pysäkillä Shunyi:ssä minua odotti isäntäni Hoo Shoo. Hyppäsin Hoo Shoon pyörän tarakalle ja lähdimme kohti kotia. Asunto oli moderni amerikkalaisine mukavuuksineen ja sain oman huoneen. Shoolla oli amerikkalainen vaimo Stephanie ja pieni vauva. Lähdimme syömään ja sain kokeilla paikallista viiniä. Juomassa oli 43% alkoholia ja en voi sanoa että olisin kauheasti nauttinut siitä. Kämpillä juttelimme myöhään iltaan. Yritin opettaa Hoo Shoolle suomea ja nauroimme kippurassa, koska hän ei osannut sanoa ärrää. Seuraavana päivänä vauveliinin piti saada rokotuksia ja lähdin mukaan sairaalareissulle. Kävimme syömässä ja istuskelimme aikamme höpöttelemässä. Kummatkin olivat ihan huipputyyppejä ja tulimme tosi hyvin juttuun. Vauva kulki mukana matkassa. Illalla joimme olutta ja pelasimme kiinalaista noppapeliä.

image

Spontaanissa matkustelussa on se hyvä puoli, että jos joku paikka miellyttää voi siellä huoletta viipyillä pitempäänkin. Tarkoitukseni oli viettää Shunyissä yhdestä kahteen yötä, mutta viivyinkin melkein viikon. Paikka ei ollut kummoinen, mutta olinkin ahdistunut Pekingin keskustan päättömästä jonottelusta ja ikuisesta metro-limbosta. Minulla ei ollut juurikaan suunnitelmia, joten kuljin pariskunnan mukana missä he menivätkään. Stephanie antoi englannin yksityistunteja ja päädyin hänen apuopettajakseen. Kuljimme kiinalaisten perheiden kotona ja opetimme lapsille englantia. Yksi opetuspaikka oli ns. “gated-communityn” sisällä ja oli aika jännä seurata kuinka rikkaat kiinalaiset elävät. Kokit ja palvelijat juoksentelivat ympärillä ja sisustus oli kuin palatsista. Perheen emäntä kysyi mistä olen. Seuraavaksi hän kysyi koska palaisin Amerikkaan.

Pääsin tutustumaan myös kiinalaiseen karaokeen. Menimme ensin karaokepaikan sisällä olevaan markettiin, josta valitsimme virvokkeita mitkä kiikutettiin yksityishuoneeseemme. Laulut tulivat isolta seinän kokoiselta screeniltä ja pienemmältä valittiin laulut. Käytävät oli pitkiä ja hämäriä ja siellä sekoittui kaikki huoneista tulevat laulut. Karaokevalikoimasta löytyi myös Nightwishiä ilman lyriikoita. Ilta oli hauskin aikoihin ja pääsimme kotiin vasta kolmen aikaan. Hoo Shoon piti herätä töihin kuudelta. Mainittakoon, että vauva oli mummulla hoidossa.

image

Päivien vieriessä nautiskelimme paikallista ruokaa, katselimme kung fu-elokuvia ja pelasimme kiinalaisia noppapelejä. Lauantaina Steph teki meille aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan parisen tuntia pois kaupungista. Patikoimme keskipäiväksi muurille. Onneksemme tänään oli hieno päivä, eikä ilmassa ollut paljon saastesumia. Meillä oli mukana makuupussit ja teltta, koska halusimme yöpyä muurilla. Kiinalaiset ovat kauheita möykkäreitä. Jostain syystä jengillä on kauhea tarve huutaa joka paikassa mikä muistuttaa vähänkin kukkulaa. Voitte kuvitella sitä riemua kun sata kiinalaista karjuu kuorossa muurilla. Jos ei kuulunut huutoa, niin vähintään kauhea kälätys ja mölötys. Näin suomalaisena sitä arvostaa luonnon hiljaisuutta ja rauhaa, mutta ilmeisesti täkäläiset nauttivat melusta. Olen reissun jälkeen muuten ainakin viidenkymmenen kiinalaisen perhealbumissa. Iltaa kohden porukka alkoi hälvetä ja nautin enemmän muurista. Steph ja Shoo eivät jaksaneet enää kiivetä, mutta minä lähdin kiipeämään vielä korkeaan vartiotorniin. Istuskelin siellä omassa rauhassani ja katselin kun aurinko laski vuorien taakse. Yö oli vähän kylmä, muttei mitään verrattuna Mongolian öihin. Aamulla auringon noustessa patikoimme alas muurilta ja ajelimme kotiin. Olipa hieno kokemus.

image

imageimageimageimageimageimageimageimageimage

image

image

image

En osannut päättää mitä tekisin seuraavaksi. Annoin Hoo Shoon päättää puolestani. Hän päätti lähettää minut Qingdaoon.

Peking part1

Aamulla lähdin pankkiin hakemaan paikallista valuuttaa. Check out hostellista oli keskipäivällä, joten jätin rinkkani säilytykseen. Käppäilin kaupungilla pienessä kulttuurishokissa ja ihmettelin väenpaljoutta. Ostin katumyyjältä maissia ja jotain kasvistäytteisiä rullia.

image

Olin saanut sohvapaikan seuraaviksi päiviksi. Isäntäni olisi paikallinen kaveri nimeltä Frank. Hän ehdotti tapaamista yliopistolla english-cornerissa. English corner oli paikka, johon ihmiset kokoontuivat joka perjantai-ilta harjoittelemaan englantia. Pekingin metrossa kuulutukset ja tekstit ovat englanniksi, joten suunnistaminen on helppoa. Löysinkin päämääräni vaivattomasti, vaikka metro oli tupaten täynnä töistä tulevia ihmisiä. Frank oli minua vastassa asemalla ja lähdimme kävelemään. Yhdessä kadunkulmassa oli suuri jengi porukkaa. Olimme perillä. Frank neuvoi minua, että valitset vaan jonkun aiheen ja voit liittyä johonkin porukkaan juttelemaan. Ujostutti vähän, mutta onneksi ei mennyt aikaakaan kun kiinalaiset piirittivät minut ja alkoivat kysellä kaikkea. Hetken kuluttua olin kuin julkkis! Kaikki halusivat jutella kanssani. Olimme loppujenlopuksi english cornerissa parisen tuntia höpöttelemässä Kiinasta, Suomesta ja maailmanmenosta. Olipa hassua.

image

Lähdimme Frankin kämpille metrolla. Hänellä oli pieni vaatimaton huone ja toinen huone, jossa asui kämppis.

image

Seuraavana aamuna heräsimme ja lähdimme seikkailemaan saasteiseen Pekingiin. Frankin entiset opiskelukaverit olivat tulossa kaupunkiin ja menimme kaikki yhdessä kiertelemään kaupungille. Porukkaa oli aivan hulluna jokapaikassa. Yritimme mennä pariin turistipaikkaan, mutta pelkkien lippujen jonottaminen olisi kestänyt tunteja, joten lopulta menimme vaan syömään. Kiertelimme kaupunkia koko illan Frankin kanssa. Porukkaa oli joka paikassa liikaa! Illalla suuntasimme metrolla kotiin.

image

image

image

Frank oli muuttanut toisesta kaupungista Pekingiin, eikä ollut tuntenut paljon ihmisiä kaupungista. Hän oli päätynyt jonnekkin jeesus-kommuuniin asumaan, mutta oli kolmen kuukauden jälkeen muuttanut muualle, koska ei jaksanut lukea raamattua eikä rukoilla koko ajan. Hän ehdotti, että menisimme sinne käymään. Olin vähän epäluuloinen, mutta Frank sanoi, että saisimme ilmaista ruokaa, joten suostuin. Menimme jeesus-paikkaan lounasaikaan. Ruoka oli hyvää.

image

image

Tämän jälkeen lähdimme etsimään mini-Turkkia. Frankilla oli etätyttöystävä Turkissa. He eivät olleet koskaan tavanneet, mutta juttelivat joka päivä. Mini-turkki oli erään ostoskeskuksen sisällä oleva turkkilainen paikka, missä pystyi tutustumaan kulttuuriin ja ostamaan tavaroita. Otin Frankista kymmeniä kuvia, joissa hän poseerasi turkkilaisten asioiden kanssa jonka jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Käppäilimme kaupungilla ja illalla menimme leffaan katsomaan “Goodbye mr. Loser”. Leffa oli kiinalainen komedia englanninkielisellä tekstityksellä ja nautin siitä kovasti, vaikka en ymmärtänytkään kaikkia kiinalaisia inside-läppiä.

Seuraavana aamuna Frank lähti töihin. Nukuin pitkään ja lähdin suhailemaan kaupungille. Löysin lonely-planetin oppaasta Hutong-kävelyreitin, jonka päätin tehdä. Hutongit ovat kapeita kujia tai katuja. Hutongeilla suoritettiin kuitenkin katutöitä, joten reitti ei ollut kauhean idyllinen katuporan soidessa korvissa. Hutongeilta suuntasin “Heavenly temple parkkiin” ja ovella totesin että ei helevetti. Jäätävät jonot ja miljoona kiinalaista. Lähdin kävelemään puistoa ympäri ajatuksena löytää pienempi sisäänkäynti, jossa olisi vähemmän väkeä. Turha luulo. Kävelin varmaan tunnin ja luovutin. Menin syömään ja luulin olevani kovinkin selkeä kasvisruokavaliostani, mutta sain ruoan missä oli kanaa.

Tässä vaiheessa olin sitä mieltä että Pekingi on ihan hanurista ja lähden nyt takaisin kämpille. Etsin kartasta lähimmän metroaseman, jonne lähdin kävelemään. Asema oli suljettu. Kävelin seuraavalle, joka oli sekin suljettu. Ei voi olla totta…Onneksi kolmas asema oli auki ja pääsin mukavasti iltaruuhkan kyydittämänä takaisin asunnolle.

Onneksi Frankki pääsi töistä ja lähdimme syömään yhdessä. Ruoka oli herkullista, vaikkakin liian tulista Frankille. Kävimme myös jeesus-kommuunilla hakemassa jotain Frankin tavaroita ja jäimme pelaamaan pingistä. Frankilla oli pyörä kärryillä, joka oli pääasiallinen kulkuneuvomme lähikulmilla. Hän ei luottanut ajotaitoihini, joten istuin kärryssä ja Frankki ohjaili masiinaa. Seuraavana päivänä oli aika vaihtaa maisemaa. Olin sopinut uuden majapaikan kauempana keskustasta.

image

Rajanylitys Ulan Bataarista Pekingiin

Retken jälkeen mölläilin pari päivää UB:ssä tekemättä juuri mitään tähdellistä. Kävin italialaisen miekkosen kanssa kashmir-tehtaalla, josta ostin huivin ja pipon. Olisi aika jatkaa matkaa. Suurin osa jengistä lähti Pekingin suuntaan virallisella trans-mongolian junalla, joka on helpoin, mutta myös kallein vaihtoehto. Juna kulkee kolmesti viikossa ja menee suoraan Pekingiin. Kaipasin kuitenkin vähän äksöniä ja päätin valita budjetille huokeamman seikkailureitin. Otin iltapäivällä lähtevän paikallisjunan rajalle Zamyn-üüdiin. Hostellilta sain tiedon, että juna on rajalla kuuden aikaan aamulla. Juna-aseman infossa sanoivat että viideltä ja junassa petikaverini sanoi, että seittemältä. Ota nyt sit taas selvää…Mongolian platzkart oli hyvin samantyyppinen kuin Venäjällä ja itse matka oli ihan miellyttävä, vaikka en nukkunutkaan hyvin. Matkustajat olivat kaikki paikallisia.

image

Juna saapui rajalle 7.20. Ihmiset ryntäsivät ulos ja lähtivät vanana lipumaan parkkipaikalle, mikä oli täyttynyt busseista ja jeepeistä. Myös minun pitäisi järjestää itselleni kyyti rajan yli. Jeeppikuskit hyökkäsivät päälleni kuin hyeenat. Kaikki huusivat hintoja ja repivät minua hihoista ja rinkasta. Meni hermot ja painelin suoraan busseille ja löysinkin itselleni kyydin. Kaikkien piti kirjoittaa passinumerot ja antaa nimitiedot kuljettajalle, jonka jälkeen lähdimme ajamaan. Ajoimme parisataa metriä jonnekkin random talon takapihalle. Bussi pysähtyi. Ihmiset menivät ulos ja kuski alkoi tarjoilemaan maitoa. Mitäs hittoa. Jumitettiin siellä varmaan puoli tuntia jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Jälkeenpäin selvisi, että raja aukeaa vasta 8.30 ja siksi odottelimme kyseisessä paikassa.

Jonoteltiin rajalla jonkun aikaa, jonka jälkeen roudasimme itsemme ja kamppeemme Mongolian puolelle tarkastukseen. Kaikki sujui nopeasti ja ongelmitta. Lähtiessä piti maksaa 1000MNT eli noin 40senttiä. En tiedä miksi. Sitten takaisin bussiin ja ajelemaan Kiinan rajalle samoihin hommiin. Jonoteltiin vähän kauemmin, mutta muuten asiat hoitui sujuvasti. Kymmenen aikoihin saavuttiin Kiinan puolelle Erlianiin bussiasemalle. Menin kyselemään lipputiskiltä kuinka pääsisin jatkamaan Pekingiin ja sain muutaman tunnin päästä lähtevään sleeper-bussiin lipun.

Lähdin käppäilemään kaupungille. Aurinko paistoi ja oli kuuma! Ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Kiinalaiset moikkailivat ja tulivat tarjoamaan tupakkia. Keskustelut jäivät kuitenkin aika lyhyiksi, koska yhteistä kieltä ei löytynyt. Yritin löytää ruokakauppaa tai ravintolaa, mutta joka paikassa oli pelkkiä elektroniikka- tai vaateliikkeitä ja outoa tekstiä. Vihdoin löysin pienen kiskan, josta ostin hedelmiä. Menin takaisin juna-asemalle paistattelemaan päivää kunnes kuulin takanani tutun äänen. “Terve! Sääki täällä!.” Olin aiemmin UB:ssa tavannut pikaisesti pari suomalaista tyttöä, jonka kanssa vaihdettiin muutama sana ja nyt he olivat täällä. Olipa kummallista! Ei ulkomaalaisen ulkomaalaista missään ja sitten nämä suomalaiset pöllähtävät paikalle.

Lähdimme yhdessä etsimään sapuskaa ja löysimmekin jonkun ruokalan. Yritin opaskirjani kanssa selittää, että haluan kasviruokaa. He eivät ihan ymmärtäneet ja lopulta asiaa selvitteli yhteensä viitisen ihmistä. He päättivät ehdottaa minulle kanaa. Selvittelimme lisää ja lopulta sain nuudelsoppaa jonkun vihreän kasvishomman kanssa, joka oli ihan maukasta.

Bussi lähti 14.30 ja myös suomalaiset olivat sattumalta tulossa samaan bussiin. Bussi oli siisti ja mukava. Pysähdyimme kerran vessatauolla ja yöllä keskellä ei mitään, jossain kafeteeriassa. Pekingiin saavuimme kahden aikaan yöllä. Minulla ei ollut hotellivarausta, joten päätin jakaa taksin ja lähteä suomalaisten kanssa samaan paikkaan koisimaan. Kaikenkaikkiaan rajanylitys oli aika vaivaton, vaikka kulkuvälineitä piti vaihdella.

image

image

Paikallisjuna UB-Zamyn-üüd 9,60€

Rajanylitys bussilla 3,5€

Sleeper-bussi Erlian-Peking 30€