Siquijor ja Bohol

Moalbolista otin bussin satamaan, mistä otin botskin Dumaegeteen. Sieltä jeepney-kyyti toiseen satamaan ja uusi botski Siquijorille. Keli oli hieno ja aika saarella meni lahinna skobaillen ympärinsä nauttien snorkailusta ja rantaelämästä.

Merisiilin päälle olis kiva tallata

Kaloja oli sikana erilaisia jänniä

Pakollinen selfie

Etikkaa päälle ni ei polttele

Muutaman päivän jälkeen otin trisykkelin satamaan ja seilasin läheiselle Boholin saarelle.

Ah, ensimmäinen oikeesti kiva majapaikka. Ihana viidakon keskellä piilotteleva hippiparatiisi. Boholilla tuli ajeltua taas skoballa paljon saarta tutkiskellen. Tapasin myös ekan suomalaiseni, krapulahuuruisen Veskun, aamupalajonossa. Vesku oli huumorimiehiä ja kovinkin sosiaalinen suomalaiseksi. Tosin brenkku maistui heti aamusta ja pullo kulki koko päivän mukana. Juttua riitti vaikka muille jakaa. Hengailtiin pari päivää Vesku, mä ja kanadalainen Olga. Ajeltiin aivan saakelin hienoille vesiputouksille ja toisena päivänä kierreltiin biitsejä, käytiin luola-hengailemassa ja ihasteltiin auringonlaskua rannalla.

Olga ja väsynyt kiinalainen 😀

Veskun uudet frendit

Trekkailumaisemaa vesiputouksille

Päivän random-kuva : D

Holy pose

Mun vikana Bohol päivänä lähdin tsekkaamaan pakolliset suklaa-kukkulat, joista saari on tunnettu. Kiinalaisen uudenvuoden takia viime aikoina näissä turistikohteissa on vilissyt aikalailla aasialaisia turisteja, joten päätin herätä viideltä ja lähteä matkaan hyvissä ajoin. Olen muutenkin joka aamu heräillyt aikaisin, viidenkuuden aikaan. Jotenkin nautin noista rauhallisista, viileistä aamuhetkistä kun muut eivät ole vielä valveilla. Rytmi tuntuu täällä tosi hyvältä ja luonnolliselta. Aamulla ei väsytä lainkaan ja illalla uni tulee itekseen siinä yhdeksän aikaan. Muutenkin olen voinut täällä hyvin. Suomessa vaivannneet uni- ja nukahtamisongelmat ei vaivaa ja energiaa riittää. Pitkään jatkuneet atopia- ja ihovaivat ovat poissa. Selkä kipuilee edelleen, mutta kipuilut on pysyneet sillälailla tasaisina että en syö edes lääkkeitä. Mulla on täällä kuminauhat mukana ja aamuisin teen muutamia voima- ja liikkuvuusharjotteita ihan ton selän takia.

Suklaakukkulat check. Kävin matkalla myös Tarsien-sanctuaryssa. Olin ottanut selvää, että tämä paikka olisi eettinen eikä mikään saatanan oksettava eläintarha, mutta…Paikan tarkoitus on ehkä hyvä, mutta nää turistit! Siis suurinta osaa ei kiinnosta eläinten hyvinvointi vaan se että eläimestä saa hyvän kuvan! Kummituseläimet on tosi säikkyjä ja ne nukkuu päivisin. Porukka kuitenkin tunki kameran näitten eläinten pläsiin ja sit kauhee KLIKKLIKKLIK. Raukkapienet heräilivät ja availivat silmiään. Jengi kurotteli puomien yli niin että osuivat puihin joissa eläimet nukkuivat. Sanoin asiasta henkilökunnalle, jotka vastasivat ettei ihmiset kuitenkaan kuuntele, jos he sanovat asiasta. Siis mitä! Olin tässä vaiheessa tietty jo ihan raivareissa. Sanoin joillekkin eurooppalaisille turreille asiasta. “You should know better! Shame on you!” Olin niin vihanen kun lähdin sieltä. Ihmiset on niin itsekkäitä ja kuvottavia oikeesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *