Moalboal – PADI open water

Ekan päivän mölläsin biitsillä nauttien auringosta ja merestä. Buukkasin PADI open water sukelluskurssin alkavaksi seuraavana päivänä. Kurssi kestäisi 3-4 päivää ja hinta sertifikaattineen oli 16000pesoa eli 250€. Sain mukaani oppimateriaalit ja ilta menikin opiskellen. Aamulla tapasin opettajani Macin ja istuin katsomaan videota. Koko seuraavan päivän oli sähkökatko, joten mun piti katsoa yhden päivän aikana koko kurssin oppimateriaali videolta. Opettelin kokoomaan omat sukellusvälineeni ja kävimme tekemässä uima-altaalla ekat harjoitukset. Opettelin veden alla liikkumista, hengittelyä ja välineiden käyttöä. Oli aika mennä mereen tekemään mun eka open water dive! Snorklattiin eka rannalta merelle, käytiin läpi proseduurit ja lähdettiin laskeutumaan. Yritin keskittyä hengittämään hitaasti ja rauhallisesti. Mac ohjeisti mua käsimerkeillä ja kyseli “OK, are you ok?” Ei aikaakaan kun leijailin aivan uudessa maailmassa. Laskeuduttiin 12metriin valtavien sardiiniparvien ohi. Näin erilaisia kaloja, kirkkaita pitkulaisia ja palleroisia! Näin ankeriaan, merisiilejä ja useamman jättimäisen kilpikonnan ihan mun vieressä! En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Sukellus kesti 30minuuttia ja nousin pinnalle hymy korvissa! Wau! 

Seuraavana aamuna tein kokeen ekoista kappaleista ja asiat olivat uponneet päähän aika kivasti. Jatkoimme uima-allas harjoittelua ja teimme jo aika vaativia juttuja. Kaikista haastavinta oli maskin riisuminen veden alla ja veden päästäminen maskiin niin että se piti veden alla saada tyhjennettyä. Lisäksi veden alla liikkuminen ja oman kropan kontrollointi “buoyancy control” oli haasteellista. Iltapäivällä käytiin tekemässä toinen sukellus. Tällä kertaa sukellus tehtiin veneeltä vähän kauempana. Aallokko oli kovempaa ja veden alla oli pimeää. Mulle tuli heti sukelluksen alussa sellanen ahdistusolo. Tunsin että hengitys ei ollut yhtä soljuvaa kuin aiemmin. Pelotti. Viitoin Macille, pysähdeltiin ja hengittelin. Jatkoin sukelluksen loppuun ja teimme muutamat harjoitteet veden alla. En nauttinut sukelluksesta lainkaan. Illalla taas opiskelin. Ahdistava olo ei oikein mennyt pois ja edellinen sukellus pyöri mielessä. 

Kolmantena päivänä olisi tarkoitus edetä syvempään 18metrin sukellukseen. Pääsin sukelluskeskukseen ja sanoin “I’m not ready for 18metres. I feel anxiety about going underwater because of the bad dive yesterday” Mac sanoi ettei mennä, kokeillaan samaa 12 metriä mitä tehtiin eilen. Sukellus olisi venesukellus. Matkalla sukelluspaikalle ahdistus kasvoi. Koitin hengitellä, mutta rintaa puristi. Halusin kyllä sukeltaa, mutta en vaan saanut fyysisesti itseäni rauhoittumaan. Sanoin etten voi sukeltaa. Juteltiin ja sovittiin, että kokeilen miltä vedessä tuntuu. Puin kamat ja pääsin veteen hengittelemään. Mentiin veden alle ja hengittelin siellä aikani. Hengitys tuntui edelleen raskaalta ja viitoin että noustaan ylös. Harmitti! Ahdistus helpotti venematkalla takaisin. Mac kysyi haluisinko kokeilla sukellusta rannalta samaan tapaan kun eka hyvinmennyt sukellus. Halusin. Aloittelin sukellusta oloani tunnistellen. Viitoin “I’m ok”, harjoiteltiin muutamia tekniikoita veden alla ja sukellus meni kaikenkaikkiaan hyvin.

Mac sanoi, että voin suorittaa sertifikaatin loppuun, mutta tehdä kaikki sukellukset 18metrin sijaan 12metrissä, jos se tuntuu hyvältä. Sovittiin että tulen neljännen päivän aamuna suorittamaan kirjallisen kokeen sekä viimeisen open water sukellukseni. Luin vielä koko illan, koska oppimateriaali oli englanniksi ja termistö vierasta. Kaikki piti lukea ajatuksella ja vastata quiz-kysymyksiin.

Illalla alkoi sataa, puhelimeen piippasin ekat varoitukset. Taifuuni lähestyy. Aamulla satoi ja tuuli alkoi yltyä. Kävelin sukelluskeskukselle missä käytiin vielä juttuja läpi. Suoritin kirjallisen kokeen. Aallot olivat valtavat, eikä sukeltaminen nyt olisi turvallista. Sovittiin että tulen seuraavana aamuna tsekkaamaan, josko olisi sopivaa sukeltaa. Koko päivän tuuli ja satoi rajusti. Syötiin, höpöteltiin ja pelattiin korttia. Iltaa kohden myrskysi rajusti. Illalla kävin tunnin hieronnassa, mutta sinne piti kävellä hetki. Myrskytuuli oli kova. Leikkasin jätepussiin pääntien ja käppäilin se päällä. Tuuli puhalsi jätepussin sisään ja riepotteli niin että hyvä kun eteenpäin pääsi. Oli jännää olla hierottavana ja kuunnella kuinka tuuli ja rankkasade piiskasi heppoisaa bamburakennusta. Taistelin tieni hostellille ja jälleen mummotapani mukaan menin aikaisin nukkumaan.

Myräkkä laantui yöllä ja pääsin aamulla tekemään viimeisen sukelluksen. Harjoteltiin kompassin kanssa sukeltamista. Mulla on nyt suoritettu kurssi ja sertifikaatti. Pitää myöntää että olen huojentunut että kurssi on ohi. Mieli on epävarma ja moni asiaa jää nyt ikäänkuin muhimaan. Haluanko jatkaa sukeltamista? Pystynkö jatkamaan sukeltamista? Onko sukeltaminen minua varten? Mitä tehdä seuraavaksi? Olisko pitänyt käydä kurssi suomeksi? Jännä juttu, että vaikka suoritin kurssin parhaani mukaan ja omat rajani tunnistaen, tuntuu silti että jotenkin epäonnistuin, koska kaikki ei mennyt oppikirjan mukaan. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että haastoin itseäni ja kokeilin omia rajojani. On myös viisautta tietää milloin lopettaa. Ristiriitaista, eikö.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *