Munnar

Saavuin Munnariin iltapäivästä ilman varausta. Minulla oli parin paikan tiedot ylhäällä, mutta kerrassaan kaikkialla oli täyttä. Yhden hotellin omistaja kuitenkin informoi minulle heillä olevan kotimajoitus keskustan ulkopuolella ja hintakin olisi kohdillaan. No mikä jottei. Aika kuppainen kaupunki tuo olikin. Otin paikallisbussin, joka kesti 20minuuttia ja kotimajoituksen isäntä oli minua vastassa pysäkillä. Paikka oli rauhallinen talo keskellä mettiä ja plantaaseja.

Perhe kokkasi loistavaa paikallista ruokaa, jonka jälkeen oli hyvä painua aikaisin petiin. Olin buukannut aamuksi trekkailun ja lähtö olisi kuudelta. Samasta paikasta trekille lähti pari kundia, joihin jo ehdin edellisiltana tutustua. Aamulla usvainen tunnelma teeplantaasejen keskellä oli maaginen ja nautin todella vehreästä maisemasta ja viileästä vuoristoilmasta.

imageimageimageimage

Päivällä olikin sitten taas aika kuuma, mutta maisemat olivat erinomaisen huikeat ja oppaamme oli mukava. Teeplantaaseiden lisäksi näimme paljon erilaisia mausteviljelmiä mm. pippureita, kardemummaa, kahvipapuja, cashew-pähkinöitä. Välillä käppäilimme metsissä. Siellä kiipeilimme puihin hakemaan välipala-hetelmää ja jutustelimme paikallisten kanssa. Yksi pappa oli valloittava. Paikallinen nautintoainehan täällä on tuo betelpähkinälehtimönjäke, jota suuhun tungetaan ja jauhetaan niin kauan kunnes suu ja hampaat muuttuvat punaiseksi. Sitä punaista liejua sitten syljeskellään joka paikkaan. Pappa veisteeli meille myös maistiaiset, mutta oli aika ällöä.

imageimageimage

image

Illalla lähdimme poikien kanssa kaupunkiin. Oli sunnuntai ja saimme jumitella bussimatkalla ikuisuuden, koska kapean tien trafiikki oli aika vilkasta. Löysimme kaupungin ainoan baarin, jonne menimme kaljalle. Varsinkin minua tuijotettiin kuin olisin sairas tai jotain.

image

Seuraavana päivänä päätin ottaa Munnarista bussin Kottayamiin, josta halusin mennä lautalla Alleppeyhin. Suora bussi kulkisi muutaman tunnin, joten kuulosti hyvältä. Olin hyvissä ajoin odottelemassa bussia pysäkillä. Pysäyttelinkin välillä busseja, mutta omani ei koskaan saapunut. Vähän yli tunnin kuluttua olin aika varma, ettei bussi aiokaan saapua. Pysäkillä hengaili poika jolta päätin kysäistä mikä ois homman nimi. Poika oli itsekin menossa Kottayamiin, joten lyöttäydyin hänen seuraansa. Köröttelimme eri kaupunkien kautta ja vaihtelimme busseja. Kolmannessa bussissa poika sanoikin, että päätti sittenkin mennä Ernakulemiin. Ookkei. Hän kirjoitti minulle lappusen ja ohjeisti missä jäädä ulos. Antoi numeronsa ja sanoi, että soita jos tulee hätä. Minulla ei ollut hajuakaan missä olen, mutta lähdin kyselemään jatkobussia. Puolet ihmisistä sanoi, että suora bussi tulee jos odotat tunnin. Toinen puolikas sanoi, että suoraa bussia ei ole. Neuvot siitä mitä reittiä minun pitäisi noudattaa olivat sekalaiset. Tää on kyllä niin Intiaa.

image

Noh päätin hypätä bussiin jonnekkin, jonka jälkeen piti vielä vaihtaa kerran. Viiden bussiyhteyden ja useita tunteja kestäneen matkan jälkeen saavuin Kottaymin bussiasemalle, josta otin tuktukin hotelliin, mitä joku oli matkallani suositellut. Kottayam ei ole mikään miellyttävä kaupunkina. Oli jo pimeä ja lähdin syömään. Kadulla kävellessä huomasin kuinka ihmiset tuijottivat minua.

En ollut aikeissa viipyä Kottayamissa vaan heti seuraavana aamuna halusin ottaa valtion lautan Alleppeyhyn. Bussi oli jälleen huomattavasti halvempi vaihtoehto satamaan kun tuktukki, joten lähdin ohjeiden saattemana etsimään bussipysäkkiä. Siellä ei taas auttanut kun kysellä ja luottaa neuvoihin. Eräs ukko talutti minut bussiin. Vielä bussissa varmistelin ihmisiltä “Ferry, ferry….boat…this bus?” Oli tukahduttavan kuuma. Lähdimme ja ajelimme pitkään läpi peltojen ja kylien. Bussimatkan piti kestää noin tunnin ja minulle oli kerrottu, että lauttoja menee tasan yksi kello 12.00. Kello tikitti ja varttia vailla kysyin, että paljos vielä matkaa. Joku vartti lippumies tokaisi. Tässä vaiheessa alkoi taas hiki valua. Halusin todella tähän lauttaan ja tänään! Pari minuuttia ennen kahtatoista bussi pysähtyi ja joku sanoi että minun pitää mennä ulos. Lähdin juoksemaan kamojeni kanssa perse tulessa kohti satamaa, mutta paikalle päästyäni siellä olikin yllättävän hiljaista. Kysäisin kioskinpitäjältä, joka sanoi, ettei täältä sellaisia lauttoja mene. Lyhyen keskustelun tuloksena tajusin, että olen väärässä satamassa. Voi v…ttu! Kioski-ukko antoi ohjeet oikeaan satamaan. Hyvänä uutisena oli kuitenkin, että lauttoja menisi toki useampi kuin yksi päivässä ja seuraava menisi 13.30. Raahauduin bussipysäkille, josta otin bussin johonkin kylään. Siellä sitten ihmettelin taas tovin ennen kuin löysin pysäkin ja toisen bussin. Pääsin lautalle hyvään aikaan, mutta tietenkin lautta lähti yli tunnin myöhässä.

Olipa rasittavat reissaamiset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *